Johtopäätökset

Lasten ja perheiden palvelut

Lasten, nuorten ja perheiden palveluja on tarkasteltu äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan, opiskeluhuollon ja perhekeskustoiminnan sekä lastensuojelun osalta. Tarkastelusta puuttuvat vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaiset palvelut mm. perhetyö ja kotipalvelu sekä kasvatus- ja perheneuvolatoiminta.

Lähes kaikki raskaana olevat ja 0−6 -vuotiaiden lasten perheet käyttävät neuvolapalveluja. Palveluja jättävät käyttämättä tavallisimmin perheet, joilla on lastensuojelun tarvetta (Ikäheimo 2016). Suhteutetut käyntimäärät ovat vuodesta 2011 vähentyneet hieman perusterveydenhuollon äitiysneuvolassa ja lisääntyneet lastenneuvolassa. Äitiysneuvoloiden lääkäreiden ja terveydenhoitajien sekä lastenneuvoloiden lääkäreiden suositustenmukainen mitoitus on parantunut vuoteen 2011 verrattuna. Lastenneuvoloiden terveydenhoitajien mitoituksessa ei ole tapahtunut muutoksia. Äitiys- ja lastenneuvoloiden asiakkaat ovat THL:n selvityksen mukaan tyytyväisiä neuvolaan pääsyyn kohtuuajassa, hyvään asiakaspalveluun ja mahdollisuuteen päättää perhettä koskevista asioista yhdessä ammattilaisen kanssa. Hyväksi koetaan myös palvelun saaminen omalla äidinkielellä. Parannusta toivotaan erityisesti neuvoloiden sähköisiin palveluihin, neuvolahenkilökunnan tavoitettavuuteen ja perheiden mahdollisesti tarvitsemien muiden palvelujen tarjonnan kehittämiseen neuvolassa. Vuonna 2013 lähes kaikki terveyskeskukset toteuttivat laajan terveystarkastuksen äitiys- ja lastenneuvolassa.

Peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa terveydenhoitajan ja lääkärin palvelujen tarjoamisessa ei tapahtunut suuria muutoksia lukuvuonna 2013–2014 lukuvuoteen 2010–2011 verrattuna. Kuraattori- ja psykologipalvelujen tarjoaminen oli sen sijaan hieman parantunut, kuitenkin tilanne peruskouluissa oli parempi kuin lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Kouluterveydenhuollon ja opiskeluterveydenhuollon lääkäreiden ja terveydenhoitajien suositustenmukainen mitoitus parani vuoteen 2011 verrattuna. Lääkäreiden mitoitus on kuitenkin harvassa terveyskeskuksessa suositusten mukainen. Vuonna 2013 lähes kaikki terveyskeskukset toteuttivat laajan terveystarkastuksen kaikilla asetuksen edellyttämillä perusopetuksen vuosiluokilla. Myös opiskeluterveydenhuollon määräaikaisten tarkastusten toteutuminen on parantunut. Hyvistä kehityssuunnista huolimatta opiskeluhuoltopalveluihin pääsy tarvitsee kehittämistä: osa vastaanotolla käyneistä kokee terveydenhoitajalle ja lääkärille pääsyn melko tai erittäin vaikeaksi, kuten myös osa kuraattori- ja psykologipalveluja käyttäneistä perusopetuksen oppilaista sekä lukion ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista. Osa perusopetuksen ja toisen asteen opiskelijoista kokee, ettei saa riittävästi tukea ongelmiinsa koulun aikuisilta. Palveluja on edelleen tarjolla liian vähän ja niiden helppo saatavuus ei toteudu. Uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain yhtenä tavoitteena on palvelujen saatavuuden parantaminen, lain vaikutuksista ei ole vielä seurantatietoa.

Sekä lastensuojeluilmoitusten että Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä kasvoi edelleen. Kehityksen suunta viittaa siihen, että peruspalvelujen kautta perheet eivät ole saaneet riittävää apua. Oman kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleiden lasten määrän kasvu taittui kuitenkin vuonna 2014. Lastensuojelulain muutos (1302/2014) on todennäköisesti onnistunut ohjaamaan lasten sijoituksia perhehoitoon. Vuonna 2014 lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli yli 90 000 lasta ja nuorta. Asiakkaiden kokonaismäärä lisääntyi edellisestä vuodesta reilun prosentin. Eniten lastensuojeluilmoituksia tehtiin 13–17 –vuotiaista nuorista.

Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu toteutuu kunnissa hyvin vaihtelevasti. Työntekijöiden toistuva vaihtuminen on riskitekijä laadukkaan sosiaalityön toteutumisessa. Suurella osalla lapsista oli sijoitushetkellä työntekijä, joka oli tuntenut hänen asiansa alle puoli vuotta ja joka kolmannella oli ollut sama sosiaalityöntekijä. Jopa viidenneksellä lapsista oli ollut kuitenkin vähintään kolme eri työntekijää edeltäneen vuoden aikana. Kodin ulkopuolelle sijoitetuksi tulleista lapsista vain pieni osa on saanut riittävästi tarvitsemiaan avohuollon palveluja ennen sijoitusta. Lisäksi vain osa päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivistä sijoitetuista nuorista on saanut niihin hoitoa ja päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivistä vanhemmista vain osa saa apua. Sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan kolmannes lapsista saa apua liian myöhään, mutta pääosin sijoituksen ajoitus koetaan hyväksi. Avun saantia vaikeuttaa, jos ei löydetä toimivaa ratkaisua tai saatavilla ei ole hoitoa/palvelua, palveluhistoria pitenee ja ongelmat monimutkaistuvat. Aina vanhemmat eivät luota, antaudu autettaviksi tai sitoudu palveluun. Myös palvelu- ja hoitoverkoston yhteistoiminnan ongelmien vuoksi lapsi ei välttämättä saa tarvitsemaansa hoitoa. Peruspalvelujen saatavuutta ja niiden antamaa varhaista tukea ja hoitoa tulee edelleen vahvistaa.

Lasten ja nuorten terveydestä, hyvinvoinnista ja heidän palveluistaan saadaan parhaiten tietoa yli 15 – vuotiaiden osalta. Pienten alle kouluikäisten osalta tietopohja on puutteellinen. Lasten ja perheiden peruspalveluiden vahvistuminen ei näy lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kustannuksissa, koska muun muassa erityispalvelujen (erikoissairaanhoito ja lastensuojelu) kustannukset ovat edelleen korkeat. Kustannusten seuranta kokonaisuutena on erittäin työlästä ja erityisesti edistävien sekä ehkäisevien palvelujen kustannuksista ei ole saatavilla ajantasaista ja luotettavaa ikäryhmittäistä tietoa. Lisäksi lasten, nuorten ja perheiden palveluiden tuottavuudesta ja vaikuttavuudesta ei ole käytettävissä luotettavaa tutkimusta eikä kansallisen seurannan edellyttämää tietopohjaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tulee muodostamaan uuden rajan lasten ja nuorten sosiaali- ja terveyspalvelujen (äitiys- ja lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon sekä sosiaalipalvelujen) sekä kunnan järjestämien muun muassa varhaiskasvatuksen, opetustoimen ja nuorisotoimen välille. Ajantasaisen avun ja tuen saaminen edellyttää palveluissa toimivien yhteistyötä vanhempien ja varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa toimivien kanssa. Tätä edistää palvelujen verkostoiminen lasten ja nuorten ikävaiheita tukeviksi toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi, esimerkiksi perhekeskus ja opiskeluhuolto. Kun lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalvelut sovitetaan yhteen kuntien palvelujen (mm. varhaiskasvatus, opetus, nuorisotyö), kuntien hyvinvointityötä tekevien toimialojen ja kolmannen sektorin (ml. seurakunta) toiminnan kanssa, edistetään palvelujen saatavuutta yhdenvertaisesti, tarpeenmukaisesti ja yhden oven periaatteella asuinpaikasta riippumatta. Erityisesti paljon palveluja tarvitsevien palvelut toteutuvat koordinoidummin ja kustannusvaikuttavammin.