Laatu

Lasten ja nuorten palvelut

Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen laatua arvioidaan seuraavilla mittareilla: 1) laajojen terveystarkastusten toteutuminen, 2) laajoihin terveystarkastuksiin käytetty aika, 3) terveystarkastusten hyödyllisyys, 4) opiskeluterveydenhuollon toteutuminen, 5) asiakkaiden tyytyväisyys palveluun ja saatuun apuun, 6) oppilaitosten tarkastusten toteutuminen 7) lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja lapsen asioiden tunteminen. Tarkastukseen käytetty aika nähdään laadulliseksi mittariksi, sillä laajojen terveystarkastusten kattava sisällöllinen toteuttaminen ei käytännössä ole mahdollista lyhyillä tarkastusajoilla.


Laajojen terveystarkastusten toteutuminen

Äitiys- ja lastenneuvolan laajat terveystarkastukset, joissa arvioidaan koko perheen terveyttä ja hyvinvointia, toteutuvat lähes kaikissa terveyskeskuksissa säännösten (VNA 338/2011) mukaisesti.

Terveyskeskuksista 97 prosenttia toteutti vuonna 2013 laajan terveystarkastuksen myös kaikilla asetuksen edellyttämillä perusopetuksen vuosiluokilla. (Kuvio 20.)

Laajoihin terveystarkastuksiin käytetty aika

Terveystarkastukseen käytetty aika on yhteydessä laatuun ja tuen tarpeiden ja ongelmien tunnistamiseen. Valtakunnallisen ohjeistuksen mukaan laajaan terveystarkastukseen on hyvä varata aikaa terveydenhoitajalle vähintään 60 minuuttia ja lääkärille 30 minuuttia. Terveyskeskukset ovat varanneet melko hyvin aikaa terveydenhoitajien laajojen terveystarkastusten toteuttamiseen: suositusten mukaisesti näin teki 58–99 % terveyskeskuksista. Suosituksen mukainen aikavaraus toteutui parhaiten neljän vuoden ikäisen lapsen laajassa terveystarkastuksessa (99 %) ja huonoiten 4 kk:n ikäisen lapsen terveystarkastuksessa. Lääkärien osalta laajaan terveystarkastukseen suositeltu aikaresurssi (30 min) toteutui selvästi terveydenhoitajia huonommin. Useimmin aikaa suosituksen mukaisesti oli varattu lääkärille 4-vuotiaan laajaa terveystarkastusta varten (59 % terveyskeskuksista). (Hakulinen-Viitanen ym. 2014.)


Terveystarkastusten hyödyllisyys

Kouluterveyskyselyn (2015) mukaan suurin osa kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista koki kahdeksannen luokan laajan terveystarkastuksen hyödyllisenä. Yli 80 prosenttia oppilaista koki, että laajassa terveystarkastuksessa hänen mielipidettään kuunneltiin ja selvitettiin koko perheen hyvinvointia. Laajaan terveystarkastukseen kutsutaan myös vanhemmat ja tarkoituksena on tukea koko perheen hyvinvointia. Kuitenkin ainoastaan 42 prosenttia tarkastetuista oppilaista kertoi vanhempien tai toisen heistä olleen mukana tarkastuksessa. Yli puolella tarkastus oli siten jäänyt tavalliseksi määräaikaiseksi tarkastukseksi ilman perheen hyvinvoinnin arviota. (THL, Kouluterveyskysely 2015.)
Perusopetuksen kahdeksannen ja yhdeksännen sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista 18–27 prosenttia kouluasteesta riippuen ei ollut saanut koulun aikuisilta tukea mielialaan ja tunne-elämään liittyviin huoliin, vaikka he olisivat sitä tarvinneet. Perheen tilanteeseen (mm. riitely, sairaudet, ero, päihteet, väkivalta) liittyviin huoliin vailla tukea oli jäänyt 15–23 prosenttia tukea tarvinneista opiskelijoista. Myös kaverisuhteisiin, kuten yksinäisyyteen ja kiusatuksi tulemiseen liittyvissä huolissa 14–21 prosenttia opiskelijoista oli jäänyt vaille tarvitsemaansa tukea. (THL, Kouluterveyskysely 2015.)


Opiskeluterveydenhuollon toteutuminen

Kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa ja 99 prosentissa lukioista järjestettiin asetuksen 338/2011 mukainen terveydenhoitajan määräaikainen terveystarkastus vuonna 2014. Kahta vuotta aiemmin terveydenhoitajan määräaikaiset tarkastukset toteutuivat 95 prosentissa ammatillisista oppilaitoksista ja 99 prosentissa lukioista. Vuonna 2014 terveyskeskuksista 91 prosenttia järjesti asetuksen mukaisen lääkärintarkastuksen lukioissa ja 87 prosenttia ammatillisissa oppilaitoksissa. Vastaavat lääkärintarkastusluvut olivat lukioissa 91 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa 84 prosenttia vuonna 2012. (Wiss ym. 2014.)

Vuonna 2014 suurin osa terveyskeskuksista järjesti opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajan terveystarkastukset (90 %) ja sairasvastaanoton (80 %) oppilaitoksessa sijaitsevassa opiskeluterveydenhuollon toimipisteessä. Lääkärintarkastusten järjestämiselle vastaava luku oli 79 prosenttia. Lääkärin ei-kiireellinen sairasvastaanotto järjestettiin 57 prosentissa ja kiireellinen sairasvastaanotto 97 prosentissa terveyskeskuksista jossakin muussa terveyskeskuksen toimipisteessä kuin oppilaitoksessa tai opiskeluterveydenhuollon toimipisteessä. (Wiss ym. 2014.)

Vuonna 2014 88 prosentissa terveyskeskuksista opiskelijalla oli mahdollisuus asioida saman terveydenhoitajan kanssa terveydenhoitopalvelujen lisäksi myös sairaanhoitopalveluissa vuonna 2014. Vastaava luku lääkäripalvelujen osalta oli 61 prosenttia. Opiskeluterveydenhuollon kokonaisuuden toteutuminen on pysynyt lähes ennallaan vuoteen 2012 verrattuna, jolloin saman terveydenhoitajan kanssa asiointi oli mahdollista 91 prosentissa ja saman lääkärin kanssa 59 prosentissa terveyskeskuksista. (Wiss ym. 2014.) Asiakaskäyntejä perusterveydenhuollon palveluissa oli noin 1,6 miljoonaa, näistä 62 prosenttia oli sairaanprosenttia ja seksuaaliterveyteen liittyviä käyntejä oli viisi prosenttia (taulukko 37.).


Asiakkaiden tyytyväisyys palveluun ja saatuun apuun

THL selvitti loppusyksyllä 2014 äitiys- ja lastenneuvoloiden asiakkaiden tyytyväisyyttä saamaansa palveluun. Kyselyyn vastaajat kiittivät erityisesti pääsyä neuvolaan kohtuuajassa, hyvää asiakaspalvelua ja mahdollisuutta päättää perhettä koskevista asioista yhdessä ammattilaisen kanssa. Kiitosta saivat myös palvelun luottamuksellisuus, vuorovaikutus terveydenhoitajan ja lapsen välillä, terveydenhoitajan vastaanottoajan riittävyys sekä palvelun saaminen omalla äidinkielellä. Vanhemman ikä, koulutus tai äidinkieli ei ollut yhteydessä tyytyväisyyteen. (THL, Palveluvaaka 2014.)

Parannusta vastaajat toivoivat erityisesti neuvoloiden sähköisiin palveluihin. Myös neuvolahenkilökunnan tavoitettavuuteen ja perheiden mahdollisesti tarvitsemien muiden palvelujen tarjontaan (puhe-, toiminta-, fysioterapia, kodinhoitopalvelut ja sosiaalipalvelut) neuvolan toimesta toivottiin kehitystä. (THL, Palveluvaaka 2014.)


Oppilaitosten tarkastusten toteutuminen

Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan koulu- ja opiskeluympäristöjen terveellisyys ja turvallisuus sekä yhteisön hyvinvointi on tarkastettava joka kolmas vuosi. Vuonna 2013 peruskouluista 66 prosenttia ilmoitti, että tarkastus oli tehty lain edellyttämällä aikavälillä. Vastaava prosenttiosuus vuonna 2014 oli lukioissa 61 ja ammatillisissa oppilaitoksissa 60. Kouluista ja oppilaitoksista noin joka viidennessä (18–21 %) tarkastuksen ajankohta ei ollut tiedossa. (Wiss ym. 2014; Wiss ym. 2015.) Vertailutietoa ei ole vielä saatavissa.


Lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja lapsen asioiden tunteminen

Lastensuojelun sosiaalityön laadun mittaaminen on haastavaa. Yksi tapa lähestyä sitä on tarkastella lapsen kannalta, miten paljon vastuusosiaalityöntekijät vaihtuvat ja miten pitkään sosiaalityöntekijä on tuntenut lapsen ennen sijoitusta kodin ulkopuolelle. Laatua lastensuojelussa on, että kunkin lapsen yksilöllisiin tarpeisiin voidaan vastata. Työntekijöiden toistuva vaihtuminen on riskitekijä laadukkaan sosiaalityön toteutumisessa. Heino ym. (2016) tutkimuksen mukaan tutkimuskunnista 40 prosentilla lapsista oli sijoitushetkellä työntekijä, joka oli tuntenut hänen asiansa alle puoli vuotta. Joka kolmannella (35 %) lapsella oli ollut sama sosiaalityöntekijä, mutta viidenneksellä lapsista (22 %) oli ollut vähintään kolme eri työntekijää edeltäneen vuoden aikana.

Valviran tekemän lastensuojelun henkilöstöselvityksen (2014) perusteella lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on toteutunut kunnissa hyvin vaihtelevasti. Erot kuntien välillä ovat huomattavia ja eroja havaittiin myös verratessa samankokoisia kuntia keskenään. Selvityksen tulokset vahvistavat julkisuudessa esillä olleita arvioita ja aiempien selvitysten tuloksia siitä, että useilla lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä ei ole laissa määriteltyä sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Osassa kuntia lastensuojelun henkilöstötilanne on saatujen tulosten perusteella kuitenkin kunnossa ja tehtäviin on saatu kelpoisuusehdot täyttäviä henkilöitä (Valtakunnallinen lastensuojelun henkilöstöselvitys 12.5.2014).

HuosTa -tutkimuksessa (Heino ym. 2016) selvitettiin sosiaalityöntekijöiden käyttämää työaikaa ja työn kohdentumista ennen lapsen sijoitusta. Sosiaalityöntekijät olivat pystyneet käyttämään keskimäärin 83 tuntia lapsen asian hoitamiseen ennen sijoitusta. Tästä ajasta eniten tunteja kohdistui perhekokonaisuuden kanssa työskentelyyn, toiseksi eniten aikaa meni dokumentointiin ja vasta kolmantena oli lasten kanssa tehty yksilötyö. Samassa yhteydessä selvitettiin ajan riittävyyttä lapsen asian hoitamiseen. Sosiaalityöntekijä olisi tarvinnut 40 prosentin osalta enemmän aikaa nimenomaan lapsen kanssa työskentelyyn. Lähes 30 prosentissa asiakastapauksista sosiaalityöntekijä olisi tarvinnut enemmän aikaa perhekokonaisuuden kanssa työskentelyyn ja yhtä usein dokumentointiin olisi tarvittu lisää aikaa. Em. tutkimuksessa yli puolella sijoitetuista lapsista sijoituksen tavoitteena on lapsen kotiutuminen, mikä vaatii intensiivisen sosiaalityön jatkumista. Käytännössä se tarkoittaa myös paljon lisää työtunteja sijoituksen jälkeen lapsen, sijoituspaikan ja perheen kanssa. Nykyisten mitoitusten riittävyyttä olisi hyvä arvioida. Vaativaa lastensuojelutyötä joudutaan tekemään tilanteissa, jossa lapsen erityisen tuen tarpeisiin ei voida riittävällä tavalla vastata.

Lainsäädäntö ohjaa sijoittamaan lapsen ensisijaisesti perhehoitoon. Kuitenkin yli puolessa uusista sijoituksista sijoituspaikkaa etsitään teini-ikäiselle, eikä sopivia yksityisperheitä tahdo löytyä. Samanaikaisesti perhehoidon lakiuudistus tuotti uuden tilanteen ammatillisten perhekotien suhteen. Tältä osin toimintaa ohjaavat mitoitukset laadittiin väljiksi, mikä ei välttämättä edistä lastensuojelusyistä sijoitettujen lasten saaman perhehoidon laadun toteutumista.

Sijaishuoltopaikkojen kilpailutuksella on mahdollisuus vahvistaa laatua, vaikka käytännössä hinta ohjaa palvelujen valintaa laatukriteereitä enemmän. Lastensuojelun keskusliiton tekemässä selvityksessä (Hoikkala & Lavikainen 2015) esitetään viisi kehittämisehdotusta, jotka on koottu lastensuojelua tuntevien ammattilaisten haastattelujen pohjalta. Selvityksen mukaan tarvitaan vahvempaa sijaishuollon valtakunnallista ohjausta ja yhdenmukaisia ohjeistuksia ja mallinnuksia, joilla voidaan tukea käytännön toimintaa. Lisäksi tarvitaan sijaishuoltopalvelujen tarjoajista julkinen tietokanta, joka sisältäisi perustiedot palveluntuottajista, mutta myös heidän tarjoamansa palvelut kattavasti. Myös kilpailutuskäytännöt kaipaavat kehittämistä. Em. selvityksessä ehdotettiin yhteisten laatuindikaattorien sekä sen kaltaisten palkitsemisjärjestelmien kehittämistä, jotka tukisivat lapsikohtaisten tavoitteiden saavuttamista.

Asiakaspalautteen saamisen menetelmiä on kehitetty, ja kunnissa on niitä käytetty yhä useammin. Palaute on ollut vähäistä, mutta enimmäkseen hyvää ja kiittävää (Ahlgren-Leinvuo 2015).

Kuvio 20.

Taulukko 37. Opiskeluterveydenhuollon* piiriin kuuluvien opiskelijoiden käynnit perusterveydenhuollossa vuonna 2014, %