Lasten ja perheiden palvelut

Arja Hastrup, Susanna Fagerlund-Jalokinos, Tuovi Hakulinen, Nina Halme, Tarja Heino, Marke Hietanen-Peltola, Hanne Kivimäki, Kaisa Mölläri, Marja-Leena Perälä, Vesa Saaristo ja Kirsi Wiss

 

Kokonaiskuva

Lasten ja perheiden palvelujen kokonaiskuvassa esitellään ensin äitiys- ja lastenneuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon asiakaskäyntien määriä ja niiden kehitystä. Sen jälkeen esitellään lastensuojeluilmoitusten, lastensuojelun avohuollon asiakkaiden ja oman kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrää ja määrien kehitystä. Kolmanneksi tarkastellaan perhekeskusta tapana järjestää pienten lasten ja heidän perheidensä palvelut (sisältyy pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmaa toimeenpanevaan Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaan).

Äitiys- ja lastenneuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon asiakaskäynnit

Vuonna 2015 Suomessa syntyi 55 040 lasta (SVT 2016). Syntyneiden lasten määrä on pienentynyt viitenä vuonna peräkkäin ja vuonna 2015 syntyi 2192 lasta vähemmän kuin vuonna 2014. Lähes kaikki raskaana olevat ja 0−6 -vuotiaiden lasten perheet käyttävät neuvolapalveluja. Syntymärekisterin mukaan 0,2−0,3 prosenttia raskaana olevista ei käytä julkisia äitiysneuvolapalveluja. Tästä osuudesta osa käyttää yksityisiä palveluja.

Äitiysneuvolassa asioi vuosittain vajaa 60 000 raskaana olevaa sekä heidän puolisoaan. Vuonna 2014 äitiysneuvolassa kävi noin 130 000 asiakasta ja asiakaskäyntejä oli hieman alle 900 000. Äitiysneuvoloissa järjestetään noin 500 000 terveystarkastusta vuodessa ja näiden terveystarkastusten lisäksi tarpeenmukaisia lisäkäyntejä, muun muassa raskaana olevan ja sikiön terveydentilan seuranta, noin 350 000. (Taulukko 35.) Suhteutetuissa kokonaiskäyntimäärissä on laskua aikaisempiin vuosiin verrattuna: vuonna 2014 käyntejä oli viisi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013 (taulukko 36). Käyntien vähentymiseen on osaltaan vaikuttanut vuonna 2013 päivitetty äitiysneuvolasuositus (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013).

Vuonna 2014 lastenneuvolassa kävi noin 460 000 asiakasta. Lastenneuvoloissa tehtiin noin 900 000 määräaikaista terveystarkastusta vuodessa ja lisäkäyntejä oli yli 500 000. Yhteensä käyntejä oli noin 1,5 miljoonaa (3,2 käyntiä / asiakas) (taulukko 35.). Suhteutettujen lastenneuvolakäyntien määrä on pysynyt lähes ennallaan (taulukko 36.).

Vuonna 2014 peruskoululaisia (1.–9. luokkien oppilaat) oli 530 825 ja kouluterveydenhuollossa asioi noin 545 700 oppilasta. Asiakaskäyntejä oli noin 1,6 miljoonaa, joista lisäkäyntejä noin miljoona (taulukko 35). Kouluterveydenhuollon kokonaiskäyntien määrä lisääntyi vuonna 2014 edelleen voimakkaasti: lisäys edellisvuoteen oli 7,5 prosenttia. (Taulukko 36.) Käyntien lisääntymiseen vaikuttanee edelleen vuonna 2009 annetun valtioneuvoston asetuksen toimeenpano (VN 338/2011).

Tutkintotavoitteisessa lukiokoulutuksessa oli 103 900 opiskelijaa vuonna 2014. Opiskelijamäärä väheni kaksi prosenttia verrattuna vuoteen 2013. Ammatillisessa koulutuksessa opiskeli kalenterivuonna 2014 321 736 opiskelijaa, lisäystä kaksi prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Ammattikorkeakouluissa opiskeli 138 719 opiskelijaa. Yliopistojen tutkintoon johtavassa koulutuksessa oli 163 800 opiskelijaa vuonna 2014. Opiskelijamäärä väheni kaksi prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2014 opiskeluterveydenhuollossa oli yli 200 000 asiakasta ja noin 500 000 käyntiä (taulukko 35.). Opiskeluterveydenhuollon kokonaiskäynneissä oli havaittavissa selkeää kasvua vuosina 2011–2013 (taulukko 36.).

Lastensuojeluilmoitusten, lastensuojelun avohuollon asiakkaiden ja sijoitettujen lasten määrä

Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä kasvoi edelleen. Oman kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleiden lasten määrän kasvu taittui vuonna 2014. Lastensuojelulain muutos (1302/2014) on todennäköisesti onnistunut ohjaamaan lasten sijoituksia perhehoitoon.
Lastensuojelun sosiaalityön tutkittavaksi tuli vuoden 2014 aikana yhteensä 107 301 lastensuojeluilmoitusta, jotka koskivat 63 709 lasta. Ilmoitusten määrä vaihteli maakunnittain ja kunnittain. Eniten lastensuojeluilmoituksia tehtiin 16–17 -vuotiaista (9,3 %) ja 13–15 -vuotiaista (8,1 %) nuorista. Pienistä, alle 3-vuotiaista lapsista ilmoitus tehtiin harvemmin (4,2 %). Pyyntöjä lastensuojelutarpeen selvittämiseksi kirjattiin 3 984 ja ne koskivat 3 681 lasta ja nuorta. Vuonna 2014 ennakollisia lastensuojeluilmoituksia tehtiin 1 462 ja ne koskettivat 2,5 prosenttia syntyneistä lapsista. (Kuoppala & Säkkinen 2015.)

Vuonna 2014 lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli yli 90 000 lasta ja nuorta. Asiakkaiden kokonaismäärä lisääntyi edellisestä vuodesta 1,2 prosenttia. Myös uusien asiakkaiden määrä kasvoi. Vuonna 2014 uusien, alle 18-vuotiaiden asiakkaiden osuus oli lähes puolet (47 %) kaikista avohuollon asiakkaista (37 800). Jälkihuollossa avohuollon tukea sai 7 477 lasta ja nuorta. Väestöön suhteutettuna avohuollon asiakkaana oli eniten 16 – 17 -vuotiaita (10 % ikäluokasta) ja vähiten alle 3-vuotiaita (4,5 %). (Kuoppala & Säkkinen 2015.) (Kuvio 17.)

Sijoitetuista lapsista ja nuorista (17 958) oli vuoden 2014 aikana huostaan otettuna 10 675 lasta (59,4 %). Vuonna 2014 tehtyjen uusien sijoitusten ja huostaanottojen määrä väheni selvästi. Kiireellisesti sijoitettuna oli kaikkiaan 3 773 lasta; määrä väheni 10 prosentilla edellisestä vuodesta. (Kuvio 17.) Vähennys kohdistui erityisesti alle kouluikäisiin. 15 vuotta täyttäneiden kiireelliset sijoitukset eivät vähentyneet. Perhehoidon osuus sijoituspaikoista on hieman kasvanut. Ammatillisessa perhekotihoidossa olleiden lasten ja nuorten osuus vastaavasti väheni. Laitoshuollon osuus (38 %) kaikista sijoituspaikoista korostuu, kun tarkastellaan kaikkien kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten sijoituksia. Perhesijoitukset ovat enemmistönä (53 %), kun tarkastelu rajataan huostassa olleiden lasten sijoituspaikkoihin vuoden lopussa. (Kuoppala & Säkkinen 2015.)

Perhekeskus pienten lasten ja perheiden palvelujen järjestämisen tapana

Pääministeri Sipilän hallituksen kärkihankkeen Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman yhtenä tavoitteena on, että lasten ja perheiden terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja varhaisen tuen sekä hoidon palvelut muodostavat monialaisen toimivan kokonaisuuden. Perhekeskus on tapa organisoida erityisesti pienten lasten ja heidän perheidensä palvelut monialaiseksi palvelujen kokonaisuudeksi.

Perhekeskusta on kehitetty useissa kunnissa muun muassa Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) puitteissa vuosina 2008 – 20115. Osana tätä työtä selvitettiin vuonna 2011 perhekeskusten määrää ja rakennetta. Kysely lähetettiin
97 kuntaan, joiden tiedettiin soveltavan perhekeskuksen toiminta-ajatusta. Tulosten mukaan perhekeskukset oli ryhmiteltävissä seuraaviin neljään erilaiseen palvelukokonaisuuteen. (Halme ym. 2012.)
1. Monialainen perhekeskus, johon on yhdistetty äitiys- ja lastenneuvolan, avoimen varhaiskasvatuksen ja ehkäisevän sosiaalityön palveluja.
2. Hyvinvointineuvolatyyppinen perhekeskus, jossa äitiys- ja lastenneuvolapalveluja on vahvistettu vähintään ehkäisevillä sosiaalipalveluilla mutta avoimen varhaiskasvatuksen tai päivähoidon palvelut eivät ole kiinteä osa toimintakokonaisuutta.
3. Avointa varhaiskasvatusta oli vahvistettu ehkäisevillä sosiaalipalveluilla.
4. Perhetukikeskuksessa yhdistettiin lasten erityis- ja erikoispalveluja. Hieman yli puolessa mukana oli järjestö, seurakunta ja/tai yksityinen sektori. Lähes kaikki tarjosivat vertaisryhmätoimintaa, eniten ne, joissa oli mukana järjestöjä.

Taulukko 35. Äitiys- ja lastenneuvolan, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon käyntejä* vuonna 2014, lkm

Taulukko 36. Suhteutetut käyntimäärät perusterveydenhuollon äitiys- ja lastenneuvolassa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa vuosina 2011–2014

Kuvio 17.