Saatavuus

Lasten ja perheiden palvelut

Lasten ja perheiden palvelujen saatavuutta tarkastellaan henkilöstömitoitusten, opiskeluhuollon palveluihin pääsyn sekä lastensuojelun avohuollon palvelujen ja perhekeskustoiminnan kautta.

Henkilöstömitoitus äitiys- ja lastenneuvolassa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa

Suositusten mukaiset henkilöstömitoitukset ovat sekä saatavuuden että laadukkaiden palvelujen edellytys. Äitiys- ja lastenneuvoloiden sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon henkilöstömitoituksissa on tapahtunut myönteistä kehitystä vuoden 2009 jälkeen (kuvio 18).

Äitiysneuvoloissa lääkäreiden36 henkilöstömitoitus oli vuonna 2013 suositusten mukainen 72 prosentissa terveyskeskuksia ja terveydenhoitajien37 76 prosentissa. Vuoteen 2011 verrattuna parannusta on tapahtunut äitiysneuvolan lääkäreiden mitoituksen osalta
10 prosenttia ja terveydenhoitajien osalta 18 prosenttia. Äitiysneuvoloihin on tiedonkeruun

Tällä hetkellä suosituksena on yksi kokopäiväinen terveydenhoitaja 76 raskaana olevaa kohden ja yksi kokopäiväinen lääkäri 600 raskaana olevaa kohden, kun lääkärillä on sijainen vuosiloman ajaksi. Tietoa uusien henkilöstösuositusten toteutumisesta äitiysneuvoloissa on tulossa vuoden 2016 aikana.

Lastenneuvoloissa terveydenhoitajien henkilöstömitoitussuositus toteutui vuonna 2013 42 prosentissa terveyskeskuksia mutta lääkäreiden vain 23 prosentissa terveyskeskuksia. Terveydenhoitajien mitoituksessa ei ollut eroa vuoteen 2011 (42 %) verrattuna. Lääkäreiden henkilöstömitoituksessa on tapahtunut 3 prosenttiyksikön nousu. Terveydenhoitajamitoitus on alhaisempi kuin vuonna 2006 (47 %). (Kuvio 18.) Lastenneuvolassa kokopäiväisellä terveydenhoitajalla voi olla 400 0−6 -vuotiasta ja lääkärillä 2800 lasta, kun käytettävissä on sijainen vuosiloman ajaksi.

Kouluterveydenhuollossa terveydenhoitajien henkilöstömitoitus38 toteutui 88 prosentissa terveyskeskuksia ja opiskeluterveydenhuollossa39 66 prosentissa terveyskeskuksia. Myös koulu- ja opiskeluterveydenhuollon henkilöstömitoitussuositusten toteutumisessa on havaittavissa selkeää positiivista kehitystä. Vuoteen 2011 verrattuna parannusta on tapahtunut kouluterveydenhoitajien mitoituksen osalta 3 prosenttiyksikköä ja opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajien osalta 11 prosenttiyksikköä. (Kuvio 18.)

Lääkäreiden henkilöstömitoitus40 toteutui kouluterveydenhuollossa 14 prosentissa jaopiskeluterveydenhuollossa 23 prosentissa terveyskeskuksista. Muutosta vuoteen 2011 on kouluterveydenhuollon lääkäreiden osalta 3 prosenttiyksikköä ja opiskeluterveydenhuollon lääkäreiden osalta 6 prosenttiyksikköä. (Kuvio 18.) Vuonna 2013 kokopäivätoimista koululääkäriä kohti oli keskimäärin 4117 oppilasta kun vastaava keskiluku vuonna 2007 oli 9175 (Rimpelä ym. 2008). Myös opiskeluterveydenhuollon lääkärityöpanosta oli lisätty terveyskeskuksissa kuuden vuoden seuranta-ajalla (kuvio 18). Vuonna 2013 opiskeluterveydenhuollon lääkäriä kohti oli keskimäärin 5555 opiskelijaa (Wiss ym. 2013). Vuonna 2007 keskiluku oli 33 639 (Rimpelä ym. 2008).

Äitiysneuvolaa lukuun ottamatta henkilöstömitoitussuositukset ovat jo vanhoja ja annettu ennen valtioneuvoston asetusta neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (380/2009).


Opiskeluhuollon palveluihin pääsy

Opiskeluhuollon palveluihin sisältyvät koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut sekä opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) tuli voimaan 1.8.2014. Se laajensi velvoitetta järjestää edellä mainitut opiskeluhuollon palvelut koskemaan myös toisen asteen koulutusta sekä esiopetusta.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut. Lukuvuonna 2013–2014 peruskouluista 99 prosentissa oli käytettävissä terveydenhoitajan ja 82 prosentissa lääkärin palveluja. Terveydenhoitajan palveluja oli käytettävissä 99 prosentissa lukioista ja 96 prosentissa ammatillisista oppilaitoksista. Vastaavasti lääkärin palveluita oli käytettävissä 81 prosentissa lukioista ja 73 prosentissa ammatillisista oppilaitoksista. Suuria muutoksia lukuvuoteen 2010−2011 osuuksissa ei ollut.

Lukuvuoden 2014–2015 aikana eri kouluasteiden pojista 23–28 prosenttia ja tytöistä 43–55 prosenttia oli käynyt terveydenhoitajalla muuten kuin terveystarkastuksessa vähintään kerran. Tytöistä 8–16 prosenttia ja pojista 2–7 prosenttia oli käynyt lukuvuoden aikana terveydenhoitajalla kolme kertaa tai useammin. Terveydenhoitajan vastaanotolla asioiminen oli kahdeksannella ja yhdeksännellä vuosiluokalla ja ammatillisissa oppilaitoksissa yleisempää kuin lukioissa. Vastaanotolla käyneistä perusopetuksen oppilaista 11 prosenttia (kuvio 19.), lukiolaisista 15 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 11 prosenttia koki terveydenhoitajalle pääsyn olleen melko tai erittäin vaikeaa. (THL, Kouluterveyskysely 2015.)

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon lääkäripalveluja (muu kuin terveystarkastus) oli lukukauden aikana käyttänyt vähintään kerran 16–19 prosenttia pojista ja tytöistä 21–30 prosenttia kouluasteesta riippuen. Lääkäripalveluja käyttäneistä kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan oppilaista 19 prosenttia (kuvio 19.), lukiolaisista 21 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 15 prosenttia koki lääkärille pääsyn olleen melko tai erittäin vaikeaa. (THL, Kouluterveyskysely 2015.) Vertailutietoa aikaisempiin vuosiin ei ole saatavilla.

Kuraattori- ja psykologipalvelut. Kuraattori- ja psykologipalvelujen41 järjestämisessähavaittavissa lievää paranemista. Lukuvuonna 2013–2014 peruskouluista 91 prosentilla oli käytettävissä kuraattorin ja 84 prosentilla psykologin palveluja/toimintaa. Parannusta lukuvuoteen 2010–2011 oli kuraattoripalvelujen osalta neljä prosenttia ja psykologipalvelujen osalta kolme prosenttia. (Wiss ym. 2014, Peltonen & Honkasalo 2013.)

Parannusta on tapahtunut myös toisen asteen kuraattori- ja psykologipalveluissa. Lukuvuonna 2013–2014 lukioista 79 prosenttia ja ammatillisista oppilaitoksista 72 prosenttia tarjosi kuraattoripalveluita. Lukioiden osalta parannusta on viisi prosenttia ja ammatillisten oppilaitosten osalta yksi prosentti lukuvuoteen 2010–2011 verrattuna. Psykologipalvelut olivat saatavilla 75 prosentissa lukioista ja 45 prosentissa ammatillisia oppilaitoksia. Lukuvuonna 2010–2011 vastaavat prosenttiosuudet olivat 69 ja 41 (Wiss ym. 2015, Peltonen & Honkasalo 2013. )

Kouluterveyskyselyn 2015 mukaan kuraattoripalveluja oli vähintään kerran lukuvuoden aikana käyttänyt kouluasteesta riippuen 4–9 prosenttia pojista ja 6–13 prosenttia tytöistä. Myös kuraattoripalvelujen yksilökohtainen asiakkuus oli yleisempää perusopetuksen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla lukiolaisiin verrattuna. Kuraattoripalveluja käyttäneistä perusopetuksen oppilaista 12 prosenttia (kuvio 19.), lukiolaisista 13 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 10 prosenttia koki kuraattorille pääsyn olleen melko tai erittäin vaikeaa.

Psykologipalveluja oli vähintään kerran lukuvuoden aikana käyttänyt kouluasteesta riippuen 2–3 prosenttia pojista ja 4–5 prosenttia tytöistä. Psykologipalveluja käyttäneistä kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan oppilaista 17 prosenttia (kuvio 19.), lukiolaisista 16 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 13 prosenttia koki psykologille pääsyn olleen melko tai erittäin vaikeaa. (THL, Kouluterveyskysely 2015.)

Elokuussa 2014 astui voimaan oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2913), joka määrittelee opiskelijalle järjestettävät opiskeluhuoltopalvelut ja säätää palveluihin pääsystä. Loppuvuodesta 2014 yli puolet (53–62 %) lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista ilmoitti seuraavansa palveluiden lainmukaista saatavuutta (Perälä ym. 2014). Opiskeluhuoltopalvelut eivät vielä toimi riittävän hyvin, koska palveluita käyttäneistä oppilasta 11–21 prosenttia koki, että vastaanotolle pääsy oli joko melko tai erittäin vaikeaa.

Lastensuojelun avohuollon palvelujen saatavuus ennen sijoitusta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt sijoitettujen lasten ja heidän perheidensä palvelujen käyttöä ja saatavuutta vuoden ajalta ennen sijoitusta (Heino ym. 2016). Palveluhistoriasta voidaan osoittaa kolmen tyyppisiä tilanteita, jotka ovat esteenä palvelujen saamiselle:
1) Useimmiten sosiaalityöntekijät kuvasivat lasten ja perheiden palveluhistoriaa pitkänä matkana peruspalvelujen piirissä monimutkaisine ongelmineen, joihin ei ole ollut löydetty toimivaa ratkaisua tai saatavilla ei ole ollut hoitoa/palvelua.
2) Toiseksi eniten kuvattiin tilanteita, joissa vanhemmat väistelivät palveluja, eivät luottaneet ja antautuneet autettaviksi tai eivät voineet sitoutua palveluun.
3) Palvelu- ja hoitoverkoston yhteistoiminnan ongelmia kuvattiin asioina, joiden takia lapsi ei saanut tarvitsemaansa hoitoa.

Kodin ulkopuolelle sijoitetuksi tulleista lapsista vain 15 prosenttia on saanut riittävästi tarvitsemiaan avohuollon palveluja ennen sijoitusta. Lisäksi osa (15 %) lapsista/perheistä on kieltäytynyt palvelusta (Heino ym. 2016). Niistä sijoitetuista nuorista, joiden taustalla oli vahvasti päihdeongelmat, vain 35 prosenttia oli saanut apua päihdeongelmaan palveluista. Mielenterveyden ongelmien hoidon suhteen tilanne oli hieman parempi, sillä kaksi kolmasosaa lapsista ja nuorista sai niihin hoitoa. Vastaava tilanne oli päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien kohdalla: yli 40 prosenttia sai apua päihdepalveluista ja 55 prosenttia mielenterveyspalveluista. Sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan 35 prosenttia lapsista sai apua liian myöhään, mutta pääosin sijoituksen ajoitus koettiin hyväksi (Heino ym. 2016).


Perhekeskusten tarjoamat palvelut

Matalan kynnyksen perhekeskusten tavoitteena on rakentaa alueille ja kuntiin lapsiperheiden sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuksen palvelutoimintoja yhdistäviä palvelukokonaisuuksia, ja tuoda yhteen eri sektoreiden sekä muiden toimijoiden asiantuntemusta lasten ja perheiden kokonaisvaltaiseksi auttamiseksi.

Vuonna 2011 toiminnassa olevat perhekeskukset tarjosivat palveluja tai toimintaa 0−6 -vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen. Kolme keskusta viidestä tarjosi toimintaa myös alakouluikäisille (7−12-vuotiaille) lapsille ja joka toisessa perhekeskuksessa oli tarjolla palveluja myös yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille lapsille ja nuorille (Halme ym. 2012).

Neuvola- ja kouluterveydenhuoltoon vuonna 2013 tehdyssä selvityksessä 147 terveyskeskuksesta 42 prosenttia ilmoitti, että heillä oli perhekeskustyyppisestä toiminnasta. Kysymykseen yhteistyötahoista vastasi 36–59 terveyskeskusta. Vastausten mukaan neuvola oli mukana perhekeskustyyppisessä toiminnassa 54:n, perhetyö 55:n, terveyskeskuksen muut erityistyöntekijät 42:n, varhaiskasvatus 42:n ja lastensuojelu 40:n sekä kasvatus- ja perheneuvola 40 terveyskeskuksen alueella. Muita yhteistyötahoja olivat järjestöt, seurakunnat ja jokin muu taho yhteiskumppanina 14:ssa terveyskeskuksessa. Perhekeskus toimi myös kohtaamispaikkana perheille 38 terveyskeskuksen alueella. (Hakulinen-Viitanen ym. 2014.)

___________________

36 Lääkäreiden suositeltu henkilöstömitoitus: äitiysneuvola 800 asiakasta/htv, lastenneuvola 2400 0−6 -vuotiasta/htv (Äitiysneuvolasuositus 1988).
37 Terveydenhoitajien suositeltu henkilöstömitoitus: äitiysneuvola 80 synnytystä/htv, lastenneuvola 340 0−6 -vuotiasta/htv (Äitiysneuvolasuositus 1988).

38 Kouluterveydenhuollon terveydenhoitajien henkilöstömitoitussuositus 600 oppilasta/htv.
39 Opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajien henkilöstömitoitussuositus 800 (600–800) opiskelijaa/htv.

40 Lääkäreiden henkilöstömitoitussuositus kouluterveydenhuollossa 2100 oppilasta/htv ja opiskeluterveydenhuollossa 3000 (2500–3000) opiskelijaa/htv.

41 Opiskelijalle on järjestettävä tarvittaessa mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon kuraattorin tai psykologin kanssa. Henkilökohtaisen tapaamisen tulee toteutua viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä ja kiireellisessä tapauksessa samana tai seuraavana päivänä pyynnöstä. Lisäksi opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajapalvelut tulee järjestää siten, että opiskelijoilla on mahdollisuus päästä vastaanotolle myös ilman ajanvarausta. (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013.)

Kuvio 18.

Kuvio 19.