Taloudellisuus

Varhaiskasvatus

Varhaiskasvatuksen taloudellisuutta kuvaavina indikaattoreina tarkastellaan päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon käyttökustannuksia, henkilöstömitoituksella painotettuja keskimääräisiä vuosikustannuksia sekä asiakasmaksujen kehitystä suhteessa käyttökustannuksiin.

Kuntien varhaiskasvatuksen käyttökustannukset13 päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon osalta olivat noin 2,5 miljardia euroa vuonna 2014. Kustannukset ovat kasvaneet vuosien 2010 - 2014 aikana 141 miljoonaa euroa (6%), kun kustannukset on muutettu kiinteähintaisiksi vuoden 2014 tasolle14. Samaan aikaan myös varhaiskasvatuksessa olleiden lasten määrä on kasvanut. (Taulukko 4.).

Vuonna 2014 kunnallisen päiväkotitoiminnan kustannukset olivat noin 2,1 miljardia euroa (84 %) ja perhepäivähoidon kustannukset 387 miljoonaa euroa (16%) Manner-Suomessa. Päiväkotitoiminnan kokonaiskustannukset ovat kasvaneet vuosien 2010–2014 aikana 13 prosenttia ja perhepäivähoidon kustannukset laskivat 32 prosenttia, kun kustannuksia tarkastellaan vuoden 2014 tasossa kiinteähintaisina.

Kuntien varhaiskasvatukseen sekä Kelan maksamiin lastenhoidon tukiin yhteensä käyttämät kokonaismenot olivat vuonna 2014 noin 3,1 miljardia euroa. Tästä kunnallinen varhaiskasvatus kattoi 85 prosenttia ja perheille maksetut lastenhoidon tuet 15 prosenttia. Kunnat maksoivat lakisääteisten tukien lisäksi kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisiä 92 miljoonaa euroa vuonna 2014. (Taulukko 5.)

Vuonna 2014 varhaiskasvatuksen valtionosuusjärjestelmän mukaiset kustannukset suhteutettuna lainsäädännön henkilöstömitoituksen mukaan olivat alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen osalta noin 17 500 euroa vuodessa. Vuosikustannukset 3 vuotta täyttäneen lapsen kokopäiväisen varhaiskasvatuksen osalta olivat noin 11 100 ja osapäiväisen varhaiskasvatuksen osalta noin 5 700 euroa vuonna 2014. Vuosina 2010–2014 alle 3-vuotiaiden keksimääräiset vuosikustannukset ovat nousseet noin 6 prosenttia, yli 3-vuotiaiden kokopäiväisen varhaiskasvatuksen kustannukset noin 1 prosentin ja osapäiväisen varhaiskasvatuksen noin 3 prosenttia, kun kustannuksia tarkastellaan kiinteähintaisina vuoden 2014 tasolla. (Kuvio 1.).

Keskimääräiset vuosikustannukset on laskettu siten, että toteutuneet kustannukset on painotettu henkilöstömitoituksen mukaan olettaen lasten ja kasvattajien määrän suhteen olevan lainsäädännön mukainen. Kustannukset pohjautuvat Tilastokeskuksen kuntien ja kuntayhtymien taloustilaston päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon kustannuksiin. Koko- ja osapäiväisessä varhaiskasvatuksessa olevien lasten lukumääränä on käytetty Manner-Suomen tietoja. Laskennan pohjana olevat kustannukset sisältävät päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon järjestämisestä kunnille aiheutuneet valtionosuusjärjestelmän mukaiset kulut. Näihin sisältyvät henkilöstömenot, palvelujen ostot, tilojen vuokra- ja käyttökustannukset sekä aineet, tarvikkeet ja tavarat ja muut mahdolliset toimintamenot, mutta ei investointimenoja. Valtionosuusjärjestelmän mukaisesti kuntien ja kuntayhtymien väliset ostot ja myynnit on eliminoitu sekä vähennetty vuokra- ja avustustuloja vastaavat menot.

Päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon maksutulot ovat olleet viime vuosina jatkuvassa kasvussa. Samaan aikaan myös kuntien varhaiskasvatuksen käyttökustannukset ovat kasvaneet. Vuonna 2014 päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon asiakasmaksutulot olivat yhteensä 337 miljoonaa euroa. Päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon asiakasmaksutulot kattoivat noin 13,5 prosenttia ko. varhaiskasvatuksen käyttökustannuksista vuonna 2014. (Taulukko 6.).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2013 tekemän Kuntakyselyn mukaan noin neljännes (25,4 %) kunnallisessa varhaiskasvatuksessa olevista lapsista sijoittui korkeimpaan varhaiskasvatuksen maksuun15. Ns. nollamaksuluokassa oli noin 16 prosenttia lapsista16.

Siljander ym. (201217) tutkivat vuonna 2008 toteutetun päivähoidon maksu-uudistuksen vaikutuksia maksuihin, niiden jakaumaan ja palveluiden käyttöön. Tutkimusraportissa esitetään, että päivähoidon lapsikohtaiset kuukausimaksut ovat keskimäärin nousseet 9,6 prosenttia vuosien 2007 ja 2009 välillä. Maksut ovat nousseet eniten suurituloisilla ja vähiten tulojakauman pienituloisten päässä. Pienituloisten lisäksi maksu-uudistuksesta ovat hyötyneet myös yli 4 lapsen perheet. Tätä pienemmillä perheillä maksut ovat keskimäärin nousseet.

Siljanderin ym. (2012) mukaan yksinhuoltajien maksut ovat myös selvästi alhaisemmat kuin kahden vanhemman lapsilla. Palkansaajapariskuntien osalta asiakasmaksujen alennukset kohdistuvat noin 10 prosentille kohdeväestöstä. Päivähoidon maksujärjestelmässä jo hieman keskimääräistä tuloa enemmän ansaitsevat perheet (40 % kaikista perheistä) päätyvät maksamaan suurimpia päivähoidon maksuja. Perimättä jätettävien laskennallisten maksujen määrä (ns. nollamaksuluokka) on kasvanut neljä prosenttiyksikköä ja toisaalta korkeinta mahdollista maksua maksavien osuus on laskenut seitsemän ja puoli prosenttiyksikköä vuosina 2007−2010. Tulosten mukaan päivähoidon asiakasmaksut ovat jakautuneet regressiivisesti, toisin sanoen pienituloiset maksavat tuloihin suhteutettuna enemmän kuin suurituloiset. Maksu-uudistuksen ja tulojakaumassa tapahtuneiden muutosten seurauksena regressiivisyys on kuitenkin vähentynyt merkittävästi vuosien 2007−2009 välillä. Maksu-uudistuksella onnistuttiin myös korjaamaan maksujen jälkeenjääneisyyttä.

Palveluseteli on kunnan käytettävissä oleva varhaiskasvatuspalveluiden järjestämistapa. Kunta sitoutuu tällöin maksamaan palvelun käyttäjän hyväksymiltään palvelujen tuottajilta hankkimat palvelut myöntämänsä setelin arvoon asti. Palvelusetelin käyttöön sisältyy asiakkaan oma valinnanvapaus. Asiakkaalla on oikeus valita kunnan hyväksymistä tuottajista se palveluntuottaja, jonka palveluita hän haluaa käyttää.

Lahtisen ym. (2014) selvityksen mukaan vuonna 2014 vastanneista kunnista 38 (13 %) kuntaa ilmoitti, että kunnassa on käytössä palveluseteli varhaiskasvatuspalveluissa. Palvelusetelin käyttöönottoa suunnitteli 24 kuntaa (8 %). Palvelusetelin käyttö on selvästi lisääntymässä. Kunnat pystyvät määrittelemään koko palvelusetelin arvon itse, eikä siihen liity yksityisen hoidon tuen mukaista valtakunnallista hoitorahaa ja hoitolisää, joiden määrästä säädetään lailla.

___________________________________________

12 Lähde: Kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2014. Tilastoraportti 16/2015, THL.

13 Toimintamenot, poistot ja arvonalentumiset sekä vyörytyserät.

14 Julkisten menojen hintaindeksi, sosiaali- ja terveystoimi.

15 Varhaiskasvatuksen maksut määräytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) ja asetuksen mukaisesti (912/1992). Varhaiskasvatuksen korkein maksu oli 283 euroa vuonna 2014.

16 Nollamaksuluokka perustuu lainsäädännön määrittelemään maksujen lapsikohtaiseen minimitasoon, jota pienempiä laskennallisia maksuja ei peritä (912/1992).

17 Siljander, E., Väisänen, A., Linnosmaa, I. & Sallila, S. 2012. Päivähoidon maksu-uudistus - Tutkimus

uudistuksen vaikutuksista maksuihin, kysyntään, käyttöön, kuntatalouteen ja henkilöstöresursseihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportteja 7/2012.

 

 

Taulukko 4. Varhaiskasvatuksen käyttökustannukset Manner-Suomessa vuosina 2010−2014, vuoden 2014 tasolla (milj. euroa)

Taulukko 5. Kelan maksamat tuet 2010-2014 (milj. euroa, käyvin hinnoin)

Kuvio 1.

Taulukko 6. Varhaiskasvatusmaksujen osuus käyttökustannuksista vuosina 2010–20141