Yhteenveto

Kasvatus- ja koulutuspalvelut

Korkea sivistystaso, toimivat varhaiskasvatuspalvelut sekä laadukas ja maksuton koulutus ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

Varhaiskasvatuspalvelujen saatavuuden takaa lakisääteinen subjektiivinen oikeus. Varhaiskasvatuksessa olevien lasten määrä on jatkanut tasaista kasvuaan, ollen 230 038 lasta vuonna 2014 20. Ikäryhmittäinen tarkastelu osoittaa, että mitä vanhempi lapsi on, sitä suurempi on varhaiskasvatukseen osallistumisen osuus. Suurin osa lapsista on kunnallisessa päiväkotimuotoisessa ja kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa.

Oppilaskohtaisten käyttömenojen reaalikehityksessä on vuosien 2008 ja 2014 välillä eroja koulutusasteittain. Perusopetuksessa kustannukset ovat kasvaneet muita koulutusmuotoja nopeammin erityisesti vuosina 2009 - 2011. Ammatillisessa koulutuksessa kustannukset ovat kasvaneet vuoteen 2011 saakka, minkä jälkeen kustannukset ovat laskeneet. Myös esiopetuksessa oppilaskohtaisten käyttömenojen reaalikehitys on ollut maltillista, yhteensä 3,2 % tarkastelujakson aikana. Koulutuksen tuottavuuden näkökulmasta voidaan todeta, että kustannusten muutokset noudattavat pääpiirteissään oppilas- ja opiskelijamäärien kehitystä. (Kuvio 11.).

Myös päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelujen kustannukset ovat kasvaneet. Kokonaiskasvua selittävät asiakasmäärän nousu sekä kokopäivähoidossa olevien lasten osuuden kasvu. Päivähoidon maksutulot ja kuntien päivähoidon toimintamenot ovat jatkaneet kasvuaan.

Esiopetukseen osallistuvien lasten määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Esiopetusta järjestetään eniten päivähoidon yhteydessä. Noin kaksi prosenttia kuusivuotiaiden ikäluokasta ei osallistu esiopetukseen. Esiopetuksen osallistumattomuuden syyt ovat moninaiset.

Esiopetuksessa olevien lasten määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2008 asti. Perusasteen oppilaiden määrä on vähentynyt koko 2000-luvun alun. Perusopetuksen aloittavien määrä on kuitenkin kääntynyt tasaiseen nousuun. Vuonna 2015 perusopetuksen
1. luokkalaisten määrä oli 60 019, mikä on 2143 oppilasta enemmän kuin vuonna 2009. Kouluikään tulevien ikäluokkien kasvu näkyy myös peruskoululaisten kokonaismäärän nousuna. Peruskoulun oppilaiden kokonaismäärä kasvoi kolmatta vuotta peräkkäin ollen 546 065 oppilasta vuonna 2015. Tutkintotavoitteisten lukiokoulutuksen opiskelijamäärä aleni noin 1,5 prosenttia edelliseen vuoteen nähden. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärä niin ikään kääntyi hienoiseen laskuun. Perusasteen päättävien määrässä ei ole viimeiseen kahteen vuoteen tapahtunut merkittävää muutosta.

Koulutustarjonta on haastavan väestökehityksen oloissa kyetty pitämään kohtuullisesti saavutettavana. Etäisyydet peruskouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin vaihtelevat maan eri osissa kuitenkin selvästi. Toisaalta ammatillisen peruskoulutuksen määrällisessä saatavuudessa on niin ikään huomattavia eroja. On alueita, joilla ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen on nuoren näkökulmasta huomattavasti vaikeampaa kuin toisilla alueilla. Tämä näkyy myös perusasteen jälkeisessä välittömässä jatko-opintoihin siirtymisessä, johon heijastuvat alueelliset koulutustarjonnan määrälliset erot. Koulutuksen tuloksellisuudessa ei myöskään ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tutkintotavoitteisiin koulutuksiin välitön siirtyminen on hieman heikentynyt. Myös opintojen jälkeinen työllistyminen on jonkin verran heikentynyt, mitä ainakin osittain selittää työllisyystilanteen huonontuminen.

Perusopetuksessa ryhmäkoot ovat edelleen pienentyneet ja opettajien muodollinen kelpoisuus on parantunut sekä perusasteella että lukiossa. Ammatillisen koulutuksen läpäisy on parantunut.

________________

20 Yhteensä lapset päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja yksityisen hoidon tuella.

Kuvio 11.